.Eletään kuin viimeistä kesäpäivää.

 

Viikko sitten sunnuntaina lähdimme koko porukka mökiltä Turkuun. Lapset olivat Jukuparkissa sillä välillä kun me vanhukset suuntasimme Ruissaloon eväsretkelle. Emme ole koskaan käyneet Ruissalossa kuin kylpemässä, yksissä häissä ja Ruisrockissa joskus ikuisuus sitten. En ollut edes tajunnut kuinka laaja tuo alue oikeasti on. 

Pääsin hyvin kivillä leikkimisen makuun hienoisssa maisemissa. Parasta mindflowta.

Oma komistukseni nautti myös kovasti näistä kallioista ja merestä.

Tunnelma oli kauttaaltaan rento. Saaronniemessä on huhujen mukaan nähty myös nudisteja.

Saaronniemen alkupäässähän on leirintäalue. Sillä emme käyneet. Tänne voisi leiriytyä ja viettää useamman päivän, niin laaja alue Ruissalo on kokonaisuudessaan.

Cafe Villa Saaro on kaupungin vuokraama ja se oli vilkkaassa käytössä.

Purjeveneitä näkyi useita, samoin suppaajia ja ison valtamerialuksenkin pongasimme. 

Kuvassa on jonkun rakentama sydän. En yhtään ihmettele että täällä on kosittu, jäin vain miettimään että kuinka monta kertaa.

Rakkautta ilmassa. Oli mukava päivä ja haluan palata takaisin tutkimaan saarta lisää.  Ehkä ensi kesänä.

Puran lisää kuvia tänne pikkuhiljaa. Ensi kerralla Turun keskustan maisemia.

.Polkujuoksua (eksymisriittejä) Teivon rinteillä.

Vai pitäiskö sanoa että vuorikiipeilyä. Koko heinäkuu helli helteillä ja tämä lauantai ei tehnyt poikkeusta. Eivät olleet Teivon miehet tehneet reittiä ihan helpoimmaksi mahdolliseksi. Oli meinaan nousua, pystysuoraa mäkeä ylös.  Tuossa kuvassa ylhäällä on rouva ihan itse. Kävelen ensimmäistä mäkeä ylös. Viikon päästä on uusi koitos ja en aio todellakaan kävellä. Suurennuslasikin on tullut mukaan varustukseeni. Nimittäin. Eksyin tuonne reitille ja se jos mitä minua nolottaa. Olen surkuhupaisa suunnistaja ja jäin liian kauas porukoista, muut ehtivät jo mennä menojaan kun jäin ihmettelemään ilmeisesti taas jotain mustikkamätästä metsässä. Niin tyypillistä.

Liekö syynä huono näkyvyys johtuen hiestä, ikänäköni tai mahdollisesti huonot viitat. Mutta maaliin tulin silti iloisena siitä että kehtasin ylipäätään lähteä mukaan niin kovatasoiseen porukkaan mitä paikalla oli. Hatunnosto jokaiselle osallistujalle. Olen omien teinieni mielestä niin nolo.  Jaa että miten niinku meni noin niinku omasta mielestä. No, ihan hyvin meni. Pääsin maaliin. Matka oli 6 km ja juoksin 4. Ihan riittävästi sanoisinko vaikka niin.

Juokseminen on hauskaa, oletko samaa mieltä? Nyt se kulkee taas paremmin, kun astma oireet on helpottaneet.

Ensi kerran lisävarustus: Suurennuslasi ja hikipanta. Lähdetsääki? Viikon päästä on turnajaiset Teivon raviradan liepeillä, kurkkaa: Teivotrail.
 
Minulla on säästä yksi toive. Sataispa vettä. 

Kaikki kuvat: Teivo stayers 

.Pieteetillä rakennettu piha.

Sattuipa eräänä päivänä haaviini jäämään tämä Laihialla myynnissä oleva omakotitalo. Jo on kertakaikkiaan hartaudella rakennettu piha. Ei voi muuta sanoa. Ihan huikea. 

Nämä terassin reunukset ovat aika kivat. Yksinkertainen ja halpa idea, sekä helppo toteuttaa. 

Tuo seinän kukkalaatikko on hauska. Terassialueet taitavat kiertää koko talon ympäri. 

Selkeästi rakennettu polku, poikkeuksellisesti puusta rakennettu. 

Voi tuota kasvien määrää. Ja paljukin taitaa pilkistää pihalla.

Kaikki kuvat Etuovi - kohde on myytävänä Laihialla.

Edit // Kävipäs minulla tuuri. Kohde poistui Etuovesta pian sen jälkeen postaus julkaistiin. Onnea uuteen kotiin, tämä on ihana koti. 

.Pihamme - Kesä 2018.

Vihdoinkin etupihan laatoitus on valmis. Laattoja jäi ylikin ja niistä tehdään polkuja talon reinustalle. Saimme älynväläyksen käyttää kirppispöydän tuotto tuohon uima-altaaseen. Itsellä on hyvä mieli siitä että tarpeeton tavara sai lähtöpassit ja tilalle tuli  jotain tarpeellisempaa josta on iloa koko perheelle. Ja on ollut joka euron väärtti näillä helteillä. Allas käytiin ostamassa paikallisesta lasten lelukaupasta, ihan hyvällä alella.

Olin itse pitkään vastaan koko altaan hankkimista, koska käsitykseni sen hoitamisesta oli että se on kamalan työlästä. Pumppu hoitaa puhdistamisen melko kätevästi kuitenkin ja allaskemikaalit ovat niin tehokkaita ja turvallisia että tähän asti altaan hoito on ollut lähinnä peitteen vetäminen yöksi altaan päälle, ettei se vesi yöllä likaannu ja jäähdy.  Tämän kukkapenkin istutuksia pyöräytellään vielä uusiksi jossain kohtaa. Kiveyksen reuna muutti perennapenkin reunaa ja vuorimännyt jäivät vähä turhan taakse penkkiä. Nuo pikkuiset syreenit ovat vielä purkeissa odottamassa istutusta.

Laatoitus tehtiin Betonilaatta Oy:n 490x490x50 mm laatalla, joka on edullisimpia isoja betonilaattoja mitä on markkinoilla. Meille pihan laatoitustyöt toteutti Pirkanmaan pihakivi, joka tekee yhteistyötä Puutarhasuunnittelu Kevat firman kanssa. Suositus molemmista. Yhteistyö oli joustavaa ja kaikki meni hyvin muutenkin.

Yksi kesän projekteista oli, kun kannoimme takaisin pari vuotta varastossa olleen keinun. Hioin sen kauttaaltaan ja maalasin yli jääneellä talomaalilla kahteen kertaan valkoiseksi. En suosittele talomaalilla maalaamista muille, koska ei voi tietää mitä tapahtuu kun talomaalilla maalataan kalusteita. Ottakaa varman päälle mieluummin. Minä päätin olla vähän tyhmän rohkea ja se kannatti. Olen lopputulokseen tyytyväinen. Pehmusteet löysin pitkän etsinnän jälkeen nettimyynti kaupasta.  Oli vaikeaa löytää kivoja pehmusteita, mutta nämä on oikein passelit.

Toivottavasti riippajalava lähtee kasvamaan. Nyt on ollut niin älyttömän kuuma, että tätä on saanut kastella joka ilta. 

Tässä tärytellään kivituhkaa pihaan.

 

Semmoinen siitä sitten tuli. 

Tuo on keinu on oma lempipaikkani terassilla. Sillä on tunnearvoakin. Se on ostettu ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme Pirkkalaan. Melkein 15 vuotta sitten. Hyvin on säilynyt ja meitä palvellut ja toivottavasti tekee sitä vielä pitkään.

Postauksen sisältämät linkit eivät ole kaupallisia mainoksia. Ne on mainittu postauksessa koska jokatapauksessa olisin näistä kirjoitellut. Hyvistä yhteistöistä on aina ilo kirjoittaa.

. Muisteloita - Asuntomessut vuosi 2015 Vantaa.

Ja mehän emme ole muuttuneet yhtään. :D Varsinkaan minä. Olenpas näyttänyt kivalta kolme vuotta sitten vaaleassa tukassa. Juuri nyt tekee mieleni näissä helteissä luopua tästä pitkästä reuhkasta ja kipaista parturiin tekemään temput hiuksille. Miehellä on ollut ilmastoitu malli jo vuosikaudet. Mihin olen hukannut tuon paidan... Hitto vie.

 Olen kuvaillut näitä laatoituksia sillä silmällä että samanatyyppistä haluttaisiin omaan pihaan. Ja isoa laattaa tuli.

Yksi riippajalava on istutettu pihaan pari viikkoa sitten. Se vaatii aivan älyttömästi vettä. Olemme kastelleet omaamme joka ilta.

Lavakaulukset odottavat edelleen sisältöä omassa pihassa. Tässä esimerkkiä täyttöön.

Näitä kasveja voisi kokeilla. Kaikki vain  kuivuu pihalla nnyt kun on niin lämmintä.

 

Seppelvarpu on näyttävä ja helposti leviävä maanpeitekasvi. Istutuslaatikko on linjakas ja kaunis.

 

Tärähtänyt kuva kauniista sommitelmasta.

Marjakuusi on kaunis ja iso kasvi.

Semmoisia muisteloita. Näitä en koskaan purkanut auki blogiin, kun kaikki kuvat tuntuivat tärähtäneen silloin ottaessa. Palataan näihin nyt kun Poriin ei kertakaikkiaan riitä aika lähteä tänä kesänä. Onneksi on blogit joista voi katsella parhaat palat lähtemättä mihinkään.

Mukavaa viikonloppua. Huomenna tulee kuvia omalta pihalta.

.Etuovesta löydettyjä - Vehkalinna.

Joissakin paikoissa vain on sitä "jotain" ja tässä sitä on kahlamokaupalla, sille jolle on sopivasti rahaa. Mänttä-Vilppulassa on myytävänä Vehkalinnan huvilarakennus vuodelta 1905, joka on toiminut myöhemmin lasten kesäsiirtolana ja viimeiseksi pursiseuran tukikohtana. Netistä löytyy Vehkalinnasta tietoa mm blogeista. Minulle tuli mieleen että täällä ihan takuuvarmasti kummittelee ja totta se onkin. Tornissa nimittäin on oma nimikkokummitus. Kertakaikkisen ihana paikka. Tämä täytyisi saada pidettyä elossa, niin paljon iloa se tuottanut pursiseuralaisille ja aikanaan lapsille.

Purjeen Viemää blogissa kerrotaan historiasta ja löytyy lisää kuvia.
Tampereen navigaatio seuran lehdessä kattava artikkeli.

Julkaisen uudestaan tämän vuonna 2014 julkaisemani postauksen Vehkalinnasta. Paikka kiinnostaa ihmisiä selvästi, koska kommentteja tulee vielä neljän vuoden päästäkin. Tiedätkö sinä mitä tälle paikalle tapahtui. Ostiko sen joku, ja mitä täällä nykyään tapahtuu?  Paikka on todella kiehtova ja kaunis. Ja kuinka monta tarinaa sen seinien sisä ja ulkopuolelle mahtuukaan.

.Uusia kesämuistoja.

Voi jo puhua että eletään intiaanikesää. Ja hyvä niin, pari viimeistä kesää on ollut kaukana hellekesistä. Lähdin puutarhahommien lomassa käymään Tampereen Rauhaniemessä katsomassa miltä siellä näyttää. Ja näyttihän siellä ihan mukavalta. Ihan kesältä. Ei tarvi lähteä merta edemmäs kalaan, kun mukavat huudit löytyy melkein kotinurkilta.

Harvasta paikasta löytyy enää hyppytornia, kun kaikki kiva aina kielletään, Rauhaniemestä löytyi ihan kunnon lauta. 

Sain ehdottoman kiellon olla julkaisematta lapseni kuvia hyppimästä, joten ihaillaan maisemaa sen edestä sitten.
 

Pläts, sinne meni. Tähän kuvaan herui lupa, kun aikani anelin. :D

Sen enempää ketään mainostamatta, tai tietämättä yhtään mitään noista laudoista muutenkaan, niin oli mukavaa huomata että vuokraustoiminta oli näille laudoille tosi aktiivista. Aina kaikkea ei tarvitse ostaa omaksi, varsinkaan kun ei edes tiedä onko vaikka suppailu se oma juttu ollenkaan.

Olemme repineet alapihan rinteen viikonlopun aikana rikkaruohoista, levittäneet peräkärryllisen kuorikatetta rinteeseen ja muutenkin siistineet pihaa. Huomenna kivityöt saadaan loppun. Sen jälkeen alkaa taas uudet projektit. Niin mukavaa saada vihdoinkin valmista. Tuntuu että tuo piha on ollut kuin se kuuluisa kirkko, jota on rakennettu vuositolkulla. Ei se vieläkään täysin valmiiksi tule, mutta lähes. Ja se on ihan tosiasia, että omakotitalo ei tule koskaan valmiiksi. Niin se vaan on.

Jatkan pihajuttujen kanssa ensi kerralla. Mukavaa viikkoa kaikille.