.Omia nurkkia.

 

Tiedän. Olen luvannut kuvia meidän uudesta talosta jo vaikka kuinka kauan. Kynnys jostain syystä niitä julkaista on korkealla. En edes tiedä miksi. Tässä niitä nyt olisi. Edes pari. Tällä hetkellä tykkään tästä ruokailutilasta ja sen tyhjyydestä. En kaipaa kauheasti edes tuolle mustalle seinälle mitään. Yhtäkään naulaa ei ole lyöty seinään. Se tuntuu jotenkin siltä kuin pilaisi talon. Taidan olla ihan hölmö. Parkettia on saatu jo kolhittua jo kuitenkin. Siihen on tippunut kaikenlaista, mutta sehän on vain elämää. Kolhiintuu se kuitenkin, turha siitä on murhetta kantaa. Ja tuossa Timberwisen mattapintaisessa lattiassa ei näy lika. Olen siitä kovin onnellinen. 

 Seiskatuolien parina on pari vanhaa muovituolia, jotka on ostettu minulle joskus omaan huoneeseeni. Varmaan 30 vuotta sitten. Nämä eivät ole mitään merkkiä mutta ovat tosi kivat edelleen. Pöytä lähtee jossain vaiheessa kiertoon. Se kun on tilaan liian pieni. Harmittaa että tuli otettua nuo sälekaihtimet, kun en tykkää niistä yhtään.

Designkomitean vaneriprintti on kiva. Se on muisto myös Särkänniemen vanhasta vuoristoradasta. Siitä jota ei ole enää. Sinne mieheni sai minut joskus houkuteltua etupenkkiin ja vitsit se oli minulle hurja kokemus. Inhoan kaikkia vatkaimia josssa menee ylösalas, mutta vuoristoradoista tykkään.

Nämä kaikki kirpparilöytöjä.  Alan taas kiertää kirppareilla ahkerammin, kun on oma koti johon tavaraa tuoda. Nyt on tilaakin vaikka millä mitalla hillota kaikenmaailman aarteita. Kuparinen on vanhan naapurimme kirppiskasasta. Siksi se on erityisen tärkeä.

.Mä osaan.

 

Muita kurssilaisia

Frida

Minä peilipallossa

Tunnen lapsenomaista riemua. Vihdoinkin. Osaan käyttää minun järjestelmäkameraani. Minulle tarkoittaa sitä että vihdoinkin osaan ottaa kuvia manuaaliasetuksilla. Tähän asti olen ollut automatiikan varassa, ja se on tuntunut tosi tyhmältä, koska haluaisin tehdä asiat itse. Eihän muuten ole mitään järkeä kuvata järjestelmällä, jos kamera tekee työn puolesta.

Olin Koti kaupungin laidalla Blogin Fridan kurssilla Kangasalla Mirantik liikkeessä, joka oli muuten taivas. Menkää. Nyt vihdoinkin tajusin mitä nuppia säätää ja mihin. Se tarvitsi kolme järjestelmäkameran peruskurssia. Ja hei, oivalsin myös että yli 40 vuotias tarvitsee säännöllisen näöntarkastuksen. Vitsi, tajusin että olen  ollut puolisokea. En pysty kuvaamaan etsimen läpi, ihan siitä syystä etten näe mitään :X ja blogitekstitkin on täyttä soodaa sen takia. Hip hei.

Iloa viikkoosi.