Vuoden vaihtuessa teimme reissun Etelä-pohjanmaalle ja kävimme eräässä nimeltä mainitsemattomassa kyläkaupassa ostoksilla. Olen etsinyt pitkään pitkiä luonnonvalkoisia pellavaverhoja olohuoneeseen, huonolla menestyksellä. Ainoat mitä olen löytänyt mitassa 280 cm, ovat olleet sikamaisen kalliita.
Tuolla kaupassa oli alet menossa ja Vallilan verhokangas roikkui esillä, siinä hinta 15 euroa metri. Nykäisin myyjää hihasta, "onko kangasta vielä jäljellä?" Hän vastasi: "onhan sitä, mutta kankaaseen on jäänyt väärä hintahintalappu, oikea hinta on 5 euroa metri". Sydän oli pamppaili useaan kertaan, kun myyjä lopulta tuli kangaspakan kanssa ja sanoi, että kangasta on riittävästi kahteen verhoon. Kangas on Vallilan Lappi mallistosta, siinä on osa pellavaa ja se on sopivan ohutta, mutta ei kuitenkan liian. Lopullinen hinta kahdesta verhosta oli 30 euroa. Surautin verhot parissa tunnissa valmiiksi päästyämme kotiin, ja tuossa ne nyt roikkuvat meitä ilahduttamassa. Olen ajatellut keskittyä tänä vuonna enemmän tekemään omin käsin asioita, koska käsityöläinen kuitenkin olen hyvin vahvasti. Se perintö on minulla verissä, ja olen kaivannut älyttömästi omin käsin asioiden tekemistä. Konkreettinen valmis tulos, on niin palkitsevaa, että haluan noihin asioihin nyt panostaa.
Käydessämme Seinäjoella, haimme tuon sohvapöydän käytettynä, erään mukavan perheen kotoa. Pöytä oli torissa myytävänä, löysin sen sieltä puolivahingossa. Pöytä oli ollut varastosta monta vuotta, eikä pariskunta olisi millään malttanut luopua siitä. He kertoivat ostaneensa sen Latvalan huonekaluliikkeestä vuonna 1977. Heidän omat lapsensa ovat kontanneet tuon sohvapöydän jalkojen välistä heidän ollessaan pieniä. Nyt vihdoin he olivat malttaneet laittaa pöydän myyntiin.
Pöytä on ostettu vuonna 1977 erään perheen kotiin Seinäjoelle, jossa pidettiin paljon designista. He muistelivat ihailleensa samaan aikaan myös pastilli tuolia, mutta he eivät muistaneet tämän pöydän valmistajaa. Pidän pöydän muotokielestä. Jalka on koottu neljästä palasta ja se on itseasiassa puuta, vaikka näyttää muovilta. Kansi on ruskeaa lasia.
Ostin itselleni joululahjaksi tuon Marimekon Urnan. Säästin siihen pitkään. Nykyään mitkään sisustushankintani eivät ole heräteostoksia, vaan pitkään harkittuja. Koko olohuoneen muutos, pöytä ja verhot kustansivat minulle lopulta noin satasen. Sillä saimme todella paljon raikkaamman ilmeen olohuoneeseen. Tummat verhot saivat väistyä pois vaaleiden tieltä. Tummat verhot imivät valon kulmiin ja ne olivat virhehankinta alunperin, nyt nurkka on paljon raikkaampi.
Taaimmaisen pullon löysin viime viikolla kirpputorilta, hintaan 2 euroa. Se on niin kaunis.
Tuo helmivillakko kukkanen löytyi eilen milleristä. Saas nähdä kauanko saan pidettyä sen hengissä, mutta se on aika ihana tapaus.
Vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. Työrintamalla tapahtui yllättävä muutos. Koen muutoksen omalta kannaltani hyvänä asiana. Nyt voin vihdoinkin keskittyä hetken aikaa itseeni ja perheeseeni. Joudun kuitenkin käyttämään nyt paljon aikaa ja energiaa uuden suunnan miettimiseen, mutta se on vain hyvä asia. Olen onnekas, minulla on ihania ystäviä, ketkä ovat tukeni ja turvani, sekä perhe jonka tuella selviän mitä ikinä vastaani tuleekaan.
Toivottavasti vuotesi on lähtenyt hyvin käyntiin.
Jätäthän viestiä käynnistäni myös, olisi kiva kuulla, ketkä täällä käy.
