.Verhojen paluu.

Muistaako kukaan kasarilta ne kamalat puffiverhot ja kuosit. Apua, toivottavasti ei. Ne eivät ole tekemässä paluuta. Äitini sisusteli niillä, jotenkin ovat päässeet syöpymään verkkokalvoilleni ikuiseen talteen. Jos muistat Dianan häämekon puffihihat muistat nuo verhotkin, ihan varmasti. Mutta onneksi nyt on aika toinen ja verhot ovat raikkaita ja ilmavia. 

 

Näissä kuvissa olevilla verhoilla ei ole tarkoitus peittää tai pimentää ikkunoita. Sen sijaan niillä saa luotua illuusion korkeasta tilasta ja leveämmästä huoneesta. Tämän kuvan verhotanko on tosi kaunis ja eleetön. Pitkissä tangoissa on usein ongelmana niiden taipuminen pitkällä matkalla. Tässä tuo on kauniisti ratkaistu.

Katosta roikkuvat verhot näyttävät tosi kauniilta ja hotellimaisilta. Kiskoilla roikkuvat verhot voi myös vetää ikkunan eteen tarvittaessa.

Kaikkein kauniimmalta pitkät verhot näyttävät kun ne ovat juuri oikean pituiset.

Oikea pituusmitta on 1 cm lattiasta. Jos pitkät verhot venyvät ripustuksen jälkeen, niiden kannattaa antaa roikkua ripustettuna muutama päivä ja tehdä käänteet vasta sen jälkeen. Itselläni on ylipitkät verhot olohuoneessa. Silloin tätä pituusmittaongelmaa ei tule vastaan. Minun mielestäni kaikkein kauniimilta pitkät verhot  joita ei ole tarkoitus vetää ikkunan eteen, ovat kun tankoa ei näy lainkaan. Mutta tämä on makuasia. Erilaisilla laskosnauhoilla on helppo saada itsekin ommeltua näyttävät verhot. 

Yksi tapa ripustaa verhot on tehdä se näin rouheasti kuin tässä. Ripustus olisi näissä kuitenkin hukean paljon paremman näköinen, jos verho olisi laskostettu kynälaskosnauhalla, jolloin tätä roikkumisilmiötä ei tulisi. Mutta kivalta nämäkin näyttävät.

Verhot tänä päivänä ovat pitkiä, hotellimaisia, yksivärisiä ja kauniisti ripustettuja. Ne menevät seinästä seinään ja katosta lattiaan. 

Jotain muuta onneksi kuin ne puffiverhot ja asetelmat, laitetaan nyt muistin virkistykseksi vielä yksi kuva kevennykseksi tähän loppuun. 

google

Lisää moderneja ripustuksia löydät Pinterestistä, klik 

Kaikki kuvat 

Stadshem 

.Olohuoneen muutos.

Vuoden vaihtuessa teimme reissun Etelä-pohjanmaalle ja kävimme eräässä nimeltä mainitsemattomassa kyläkaupassa ostoksilla. Olen etsinyt pitkään pitkiä luonnonvalkoisia pellavaverhoja olohuoneeseen, huonolla menestyksellä. Ainoat mitä olen löytänyt mitassa 280 cm, ovat olleet sikamaisen kalliita.

Tuolla kaupassa oli alet menossa ja Vallilan verhokangas roikkui esillä, siinä hinta 15 euroa metri. Nykäisin myyjää hihasta, "onko kangasta vielä jäljellä?" Hän vastasi: "onhan sitä, mutta kankaaseen on jäänyt väärä hintahintalappu, oikea hinta on 5 euroa metri". Sydän oli pamppaili useaan kertaan, kun myyjä lopulta tuli kangaspakan kanssa ja sanoi, että kangasta on riittävästi kahteen verhoon.  Kangas on Vallilan Lappi mallistosta, siinä on osa pellavaa ja se on sopivan ohutta, mutta ei kuitenkan liian. Lopullinen hinta kahdesta verhosta oli 30 euroa. Surautin verhot parissa tunnissa valmiiksi päästyämme kotiin, ja tuossa ne nyt roikkuvat meitä ilahduttamassa. Olen ajatellut keskittyä tänä vuonna enemmän tekemään omin käsin asioita, koska käsityöläinen kuitenkin olen hyvin vahvasti. Se perintö on minulla verissä, ja olen kaivannut älyttömästi omin käsin asioiden tekemistä. Konkreettinen valmis tulos, on niin palkitsevaa, että haluan noihin asioihin nyt panostaa.

Käydessämme Seinäjoella, haimme tuon sohvapöydän käytettynä, erään mukavan perheen kotoa. Pöytä oli torissa myytävänä, löysin sen sieltä puolivahingossa. Pöytä oli ollut varastosta monta vuotta, eikä pariskunta olisi millään malttanut luopua siitä. He kertoivat ostaneensa sen Latvalan huonekaluliikkeestä vuonna 1977. Heidän omat lapsensa ovat kontanneet tuon sohvapöydän jalkojen välistä heidän ollessaan pieniä. Nyt vihdoin he olivat malttaneet laittaa pöydän myyntiin.

Pöytä on ostettu vuonna 1977 erään perheen kotiin Seinäjoelle, jossa pidettiin paljon designista. He muistelivat ihailleensa samaan aikaan myös pastilli tuolia, mutta he eivät muistaneet tämän pöydän valmistajaa. Pidän pöydän muotokielestä. Jalka on koottu neljästä palasta ja se on itseasiassa puuta, vaikka näyttää muovilta. Kansi on ruskeaa lasia.

Ostin itselleni joululahjaksi tuon Marimekon Urnan. Säästin siihen pitkään. Nykyään mitkään sisustushankintani eivät ole heräteostoksia, vaan pitkään harkittuja. Koko olohuoneen muutos, pöytä ja verhot kustansivat minulle lopulta noin satasen. Sillä saimme todella paljon raikkaamman ilmeen olohuoneeseen. Tummat verhot saivat väistyä pois vaaleiden tieltä. Tummat verhot imivät valon kulmiin ja ne olivat virhehankinta alunperin, nyt nurkka on paljon raikkaampi.

 Taaimmaisen pullon löysin viime viikolla kirpputorilta, hintaan 2 euroa. Se on niin kaunis.

Tuo helmivillakko kukkanen löytyi eilen milleristä. Saas nähdä kauanko saan pidettyä sen hengissä, mutta se on aika ihana tapaus. 

Vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. Työrintamalla tapahtui yllättävä muutos. Koen muutoksen omalta kannaltani hyvänä asiana. Nyt voin vihdoinkin keskittyä hetken aikaa itseeni ja perheeseeni. Joudun kuitenkin käyttämään nyt paljon aikaa ja energiaa uuden suunnan miettimiseen, mutta se on vain hyvä asia. Olen onnekas, minulla on ihania ystäviä, ketkä ovat tukeni ja turvani, sekä perhe jonka tuella selviän mitä ikinä vastaani tuleekaan. 

Toivottavasti vuotesi on lähtenyt hyvin käyntiin. 

Jätäthän viestiä käynnistäni myös, olisi kiva kuulla, ketkä täällä käy.

.OMAsta olohuoneestamme.

Lämpenin ostamaan meille puffin Zoco Homesta viime perjantaina. Piilotin sinne kaikki meidän sohvatyynyt. Niillä ei ole juurikaan mitään virkaa meillä. ne tuppaavat olevan milloin missäkin, yleensä lattialla. Tuolla ne pysyvät hyvässä tallessa. Lisää täytettä se kaipaisi edelleen.

Valoisaan aikaan olen ollut viime aikoina kotona todella harvoin. Lopetin juuri 7 päivän työputken, pääsin kotiin yhden aikaan ja koti on tyhjä. Oli vielä valoisaa, koti näyttää aivan erilaiselta kuin iltapimeällä. Manu oli täällä toivottamassa minua tervetulleeksi kotiin. Meidän kissamme on 3 vuotta vanha Ragdoll, joka on hyvin seurallinen. Muistuttaa vähän pikkuista koiraa, sillä erotuksella että hän ei hauku. Mikä on kiva ominaisuus kissalle. Meidän kissa ei osaa naukuakaan, on aika hiljainen tapaus. Me kyllä ajoittain jutellaan toisillemme. Minä aloitan ja Manu vastaa.

Manu pelailee välillä palloa milloin milläkin. Tässä on menossa putkijahti.

Ajoittain kissa vaanii sohvan alla, ja yrittää sieltä napata meitä jaloista kiinni. Yleensä Manu tekee niin, kun sillä on nälkä. Me olemme saalista mitä jahdata. Tuo meidän sisäkissa oli tosi polleana kun pääsi karkaamaan ulos viime syksynä ja sai pakkasen jähmettämän myyrän kiinni. Se kannettiin näytille tytön huoneen lattialle. Yäk. Meillä muuten meni välikatossa orava toissapäivänä. Juuri kun ehdin sanoa ettei mitään ole ollut, niin samana iltana alkoi kuulua rapina yläpohjasta. No, ei kai yksi orava voi koko välikattoa myllätä ihan pilalle?

Tältä näyttää olohuoneemme pohjoispuoli. Sain verhot ommeltua ja ripustettua. Niistä on vielä alakäänteet ompelematta ja viimeinen silaus ripustuksen kanssa on vielä tekemättä. Tykkään näistä tosi paljon. Vievät vähän kaikua pois tilasta. Ne olisi voinut vielä vuorittaa, ihan sen takia että kaiku poistuisi tilasta. Se on ollut sellainen asia, mihin emme osanneet kiinnittää suunnitteluvaiheessa huomiota.

Sohva on edelleen ostoslistalla. Olemme kallistumassa Ikean Norsborg 4 istuttavaan sohvaan, tuo kissanketaleen takia. Jos sitä ei olisi, niin voisimme panostaa enemmän sohvaan, nyt ei kiitos. Olen monta kertaa sanonut sen täälläkin, etten kestä ajatusta raapaleisesta kalliista uudesta sohvasta. Tuo sohva on ollut meillä ensimmäisestä omasta kodista saakka, eli yli 13 vuotta. Hyvin palvellut, meille vähän turhan lyhyt. Emme mahdu siihen kaikki kerralla istumaan.

Mitä tykkäätte ? Hyvää viikonloppua kaikille.

.Apartment Studio Berlin ja viikon biisi.

Silmäkarkkia viikonlopun iloksi. Tämä upea asunto löytyy täältä. Noilta sivuilta löytyy muitakin aika upeita asuntoja. En vaihtaisi tästä asunnosta mitään. Kaikki on täydellistä.

Jos haluat kuunnella hyvän biisin, niin Pet shop boys on juuri julkkaissut uuden singlen. Luukutan sitä parasta aikaa repeatilla jo kolmatta kertaa.Biisi sopii hyvin tähän viikkoon. Legenda David Bowie menehtyi syöpään ja biisi on kuin tilauksesta tullut. Käy kuuntelemassa, jos tykkäät tuon lajityypin musiikista. Uutta levyäkin pukkaa huhtikuussa. Nämä veikot osaa musanteon. Käsittämätöntä että nämä tyypit ei edes vanhene ja mene muodista.

Klikkaa biisiin alta

//Pet shop boys Inner Sanctum//