.Muistojeni aarrearkku.

Olen sairaslomalla ja vaikka minun pitäisi vain levätä, aloin siivota kaappeja. Se on voimaannuttavaa ja puhdistavaa puuhaa. Taas lähti yksi kassillinen turhia papereita monen vuoden ajalta parempaan talteen. Samalla löysin pari lehtijuttuja joissa olen mukana. Pääsin vuonna 1997 mukaan aivan mahtavaan proggikseen, jossa oli eri oppilaitoksia yhdessä suunnitellemassa innovatiivisia huonekaluja ihan oikeille markkinoille. Konsepti oli aivan sikahyvä. Mukana coaching managerina oli mm Kristiina Salo, kauppatieteiden maisteri, joku saattaa telkkarista hänet muistaa. Virtu projekti toimi pari vuotta, EU rahoituksella. Ja täytyy sanoa että se on ollut yksi elämäni mielenkiintoisimmista proggiksista tähän asti. Ihan mahtava kokemus. Ja hei, mun tiimissä oli pelkkiä komeita miehiä. Sain yksin loistaa tuossa porukassa naisena. Ne meinas ensin tehdä musta niiden sihteerin, mutta puuseppä ei siihen mennyt mukaan... Kaapin paikka näytettiin ja saatiin valmiiksi saakka. Markkoinoille meidän hieno tuote ei valitettavasti koskaan päässyt.

Jos tuo oli mahtava kokemus niin toisin on alemman kanssa. Menin tehtaaseen muovikikkuroita pyörittelemään, ja äitiyslomani aikana koko pulju kaatui nurin. Mutta nousin kuin Fenix tuhkasta ja vaihdoin alaa. Tadaa, rummut soi. Oliko järkevää? Oli, töitä on riittänyt, mutta palo designiin ja kauneuteen uhkaa ottaa minusta ylivallan. Mikä haluan olla, mitä tehdä tässä elämässä? Tiedän että haluan olla onnellinen, tein sitten mitä tahansa.

Minä uskon ihmisten hyvyyteen ja siihen että kaikella on tarkoituksensa. Holstee ohjatkoon elämääni :D  Mukavaa viikkoa sinulle.