.Verhojen paluu.

lauantai 5. tammikuuta 2019

.Verhojen paluu.

Muistaako kukaan kasarilta ne kamalat puffiverhot ja kuosit. Apua, toivottavasti ei. Ne eivät ole tekemässä paluuta. Äitini sisusteli niillä, jotenkin ovat päässeet syöpymään verkkokalvoilleni ikuiseen talteen. Jos muistat Dianan häämekon puffihihat muistat nuo verhotkin, ihan varmasti. Mutta onneksi nyt on aika toinen ja verhot ovat raikkaita ja ilmavia.

Näissä kuvissa olevilla verhoilla ei ole tarkoitus peittää tai pimentää ikkunoita. Sen sijaan niillä saa luotua illuusion korkeasta tilasta ja leveämmästä huoneesta. Tämän kuvan verhotanko on tosi kaunis ja eleetön. Pitkissä tangoissa on usein ongelmana niiden taipuminen pitkällä matkalla. Tässä tuo on kauniisti ratkaistu.

Katosta roikkuvat verhot näyttävät tosi kauniilta ja hotellimaisilta. Kiskoilla roikkuvat verhot voi myös vetää ikkunan eteen tarvittaessa.

Kaikkein kauniimmalta pitkät verhot näyttävät kun ne ovat juuri oikean pituiset.

Oikea pituusmitta on 1 cm lattiasta. Jos pitkät verhot venyvät ripustuksen jälkeen, niiden kannattaa antaa roikkua ripustettuna muutama päivä ja tehdä käänteet vasta sen jälkeen. Itselläni on ylipitkät verhot olohuoneessa. Silloin tätä pituusmittaongelmaa ei tule vastaan. Minun mielestäni kaikkein kauniimilta pitkät verhot joita ei ole tarkoitus vetää ikkunan eteen, ovat kun tankoa ei näy lainkaan. Mutta tämä on makuasia. Erilaisilla laskosnauhoilla on helppo saada itsekin ommeltua näyttävät verhot.

Yksi tapa ripustaa verhot on tehdä se näin rouheasti kuin tässä. Ripustus olisi näissä kuitenkin hukean paljon paremman näköinen, jos verho olisi laskostettu kynälaskosnauhalla, jolloin tätä roikkumisilmiötä ei tulisi. Mutta kivalta nämäkin näyttävät.

Verhot tänä päivänä ovat pitkiä, hotellimaisia, yksivärisiä ja kauniisti ripustettuja. Ne menevät seinästä seinään ja katosta lattiaan.

Jotain muuta onneksi kuin ne puffiverhot ja asetelmat, laitetaan nyt muistin virkistykseksi vielä yksi kuva kevennykseksi tähän loppuun.