.Yksiön remontti on valmis.

 Tämä projekti sai alkunsa viime vuoden puolella kun päädyimme myymään kotitaloni ja tekemään sijoitus yksiöön Tampereelle. Tämä on haave joka on muhinut pitkään, nyt saimme mahdollisuuden päästä tätä toteuttamaan. Budjetti oli hyvinkin pieni, remppabudjetti sitäkin pienempi. Tarkoitus oli tehdä mahdollisimman paljon itse ja siinä onnistuimme, melkein. Koska olen psykiatrinen sairaanhoitaja, ajattelin lähteä lähestymään aihepiiriä siitä näkökulmasta miltä kaikki tuntuu ja tuntuihan se.

Päädyimme ostamaan remppapommin läheltä keskustaa, Härmälästä, alueelta jossa olemme asuneet kun olemme muuttaneet yhteen vuonna 1999. Häitämme on tanssittu täältä kilometrin päässä. Silloinen asuntomme oli opiskelijakaksio. Itse asiassa, jos muuttaisimme Tampereelle takaisin, todennäköisin sijainti oli tältä alueelta tai Pirkkalan puolelta. Oma ensimmäinen vuokra-asuntoni oli 1960 luvulla rakennetusta talosta Seinäjoelta, ja jostain kumman syystä tunnen viehätystä tätä vanhaa rakennuskantaa kohtaan. Tässä kohtaa tuntui ihan hyvältä, oli mukavaa suunnitella remonttia, aikatauluttaa ja pohtia miten kaikki saadaan maaliin.

Projektin aikana opimme paljonkin sen ajan rakennustavoista ja kirosimme sen tuhannen kertaa seinien haperuutta, vinoutta, sähkövetojen huonoa kuntoa, sun muuta, mutta silti en vaihtaisi tätä tuoreemman vuosikymmenten tapauksiin. Tuntui siltä että olimme valinneet oikein, siinäkin kohtaa kun onnistuin tiputtamaan tuon naapurin kukkapurkin säpäleiksi, kun kannoin laminaatteja ulos asunnnosta. Sirpaleita kerätessä mietin, että nehän tuovat onnea vaan. Ostin kaksi purkkia tilalle, ja toivoin etteivät pahat henget alkaisi kiusata meitä. Kaikki saa kuitenkin korjattua ja tärkeintä on hyvä tahto. Tuntui että kaikella on tarkoituksensa.

Porraskäytävässä on käytetty aitoja materiaaleja. Ovet ovat täyttä teakia, ei mitään viilutettua muka oikeaa, vaan ihan aitoa tavaraa. Joka kerta ovea avatessa on tuntunut siltä että tulee kotiin.

Nuo listahässäkät olemme askarrelleet ihan itse. Hitsi että olen ylpeä meistä, tuntuu tosi hyvältä.

 Alkuperäiset eteisen kaapit saivat toistaiseksi jäädä paikalleen. Ne ovat kohtuullisen hyvässä kunnossa ja tuntui järkevältä ratkaisulta säästää ne. Niinpä kuuntelimme järjen ääntä.

 Ihana vaaleus laskeutui tähän asuntoon. Sitä kävi ihailemassa myös naapurin täti, joka ei meinannut saada tästä millään kyllikseen. Hän rimputti ovikelloa joka välissä kun olimme asunnolla. Terveisiä vaan, tsempit olivat oikein mieleen ja tuntuivat hyvältä.

 Tässä rappukäytävässä on aitoa meininkiä.

Sähkötuotteet vaihtuivat uusiin. 

 Vessa on rempattu 2010, sille ei tässä aallossa tehty muuta kuin asennettiin suihkuverho.

Keittiön oviaukosta lähti pois vanha karmi. Sillä saatiin aukkoa suuremmaksi.

Opin muuraamaan tämän projektin aikana. Tuon oikean puolimmaisen jääkaappi/liesihärdellin taakse on muurattu kolme säkkiä TT-tasoitetta, suurimman osan niistä muurasin minä. En ole koskaan mitään muurannut mutta nyt hoituu sekin. Kaapin taus oli jätetty jostain syystä täyttämättä rakennusvaiheessa. Ilmankiertoa epäili joku. Muuraaminen tuntui jäsenissä ja tajusin miten huonossa kunnossa koko yläkroppani on. Nyt on korkein aika alkaa panostaa itseensä, jos aion pysyä työkykyisenä vielä jatkossa.

Keittiön kokosimme siihen vaiheeseen että kaapit saatiin kokoon. Koko homma tökkäsi seiniin, jotka olivat pahviin verrattavissa. Tavalliset kiinnitysruuvit eivät pysyneet kiinni ja totesimme että homma on parasta jättää ammattilaisen tekemäksi. Se oli erittäin hyvä päätös. Tunnelmat olivat siinä kohtaa helpottuneet.

Tästä tuli sellainen kuin halusimmekin. Valoisa ja puhdas.

Miltä tuntuu nyt?

•  Stressi laukesi viikko sitten, iski karmea migreeni ja koskaan en remppaa enää mitään. Mies sen sijaan innostui kovasti ja on intoa piukeena tekemässä kaikennäköistä pikkuhommaa. Tässä toteutui yksi haaveeni kyllä. Saada oma mieheni innostumaan omin käsin tekemisestä.

• Lopputulos palkitsee, siitä huolimatta että lievämutoinen burnout iski loppumetreillä. Mutta niinhän se aina on ollut omalla kohdallani. Tästä taas toivutaan ja uutta matoa koukkuun.

• En kadu että lähdimme tähän projektiin, opimme paljon remontoimisesta näiden kuukausien aikana. Hitsauduimme taas vähän enemmän yhteen. Me täydennetään toisiamme. Minä vedän suuret linjat ja mies pienemmät. Niin se on aina ollut ja tulee aina olemaan.  

• Minun piti vielä stailata tämä oikein hienoksi kun saamme valmista. Totuus on se että voimat vei jo pelkästään asunnon loppusiivous ja remppakamojen ulos roudaaminen, päätin antaa itselleni armoa ja unohdin stailaukset. Jos joskus myymme tätä, stailaukset saa hoitaa joku muu. 

Jos kiinnostaa mitä alueella on tällä hetkellä myytävänä kurkkaa Etuoveen tästä linkistä.

Long story short. We bought a single flat appartment for rental use from Tampere last year. We renovated it allmost by ourselves and now it is ready. This appartment is from Härmälä Tampere and the house was buld in 1960. We maniced to do allmost everything by ourselves except the blumming, electricial works and kitchen building project. Hip hooray, we are so proud of ourselves. 

All pics // taken by me