.No nyt on näkymät kohdillaan.

Elämme niin outoja aikoja että itse huomaan miettiväni  elämmekö elokuvaa vai pahaa unta. Jollain on koetettava maadoittaa itsensä kiinni normaaleihin asioihin, niihin mistä eniten nauttii. Minä ammennan voimaa haaveilusta. Huomaan entistä hanakammin tarttuvani sisustuslehtiin ja haaveilevani itseni hetkeksi pois pahasta maailmasta ja huomaan että se auttaa. Ainakin hetkeksi.

Itse olen aina kokenut etten halua selittää, vaan antaa kuvien puhua puolestaan. Tämän viikon löytöni on asunto 1900 luvun alusta. Asunto sijaitsee Tampereen Pispalan pohjoispuolella. Talon kakluunit ja vinot seinät ovat jotain kovin liikuttavaa ja nuo lautalattiat. Tämmöistä kohdetta ei ihan äkkiä löydä toista, sellaista kun ei ole.

Vielä joskus elämässä haluaisin asua edes hetken Pispalassa. Tampereesta ensimmäinen muistoni liittyy juuri Pispalaan. Tulimme bussilla luokkaretkelle Pispalan harjun läpi ja se maisema mikä niiltä rinteiltä aukeni Näsijärvelle on painunut lähtemättömästi mieleeni. Olin vaan silloin 10-vuotiaana että wow, mikä tämä paikka on.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Keittiölle sanoisin pikaiset heipat ja olisi niin siistiä alkaa suunnitella tämän keittiön tilalle jotain alkuperäisen talon luonteeseen sopivaa. Ikkunanaluspenkki olisi ainakin saatava.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kyllä minä vaan sanon että haaveilu tekee hyvää.

Kaikki kuvat Etuovi.com