Valokuvaaja Kia Oraman näyttely
helsinkiläisessä Galleria Huudossa näyttää, miten vanha omakotitalo ja
sen huoneet muuttuvat vuosien kuluessa. Kuvat tulkitsevat ajan kulumista
ja ihmisen suhdetta paikkaan.
Tämmöisiä tarinoita lukisin mieluusti sisustuslehdistä enemmänkin. Kia on asunut itse talossa tässä lähistöllä ja siihen liittyy hänellä paljon muistoja. Itselläni on samanlainen unitalo kotikotonani Eteläpohjanmaalla. Olen ollut siellä välillä unissani. Isäni on käynyt tekemässä remonttia taloon kun olin lapsi. Kävin siellä kyläilemässä yläkerran mummon Allin yksiössä jolla puuttui toinen käsi. Kädessä oli tynkä ja se näytti hassulta. Yläkerta oli iso ja avara. Minulla ei ole talosta kuvia kuin ulkoa, ja olen ne täällä joskus julkaisutkin. Tämä talo on ollut tyhjänä vuosikausia, mutta sillä on pitkä historia.
Tämä Kian talo puretaan ja tilalle rakennetaan samanlainen. Nettijutussa jäi epäselväksi, miksi purkaa näennäisesti melko hyväkuntoisen näköinen talo ja rakentaa uusi, täsmälleen samanlainen tilalle? Täytynee ostaa tämäkin lehti itselle. Apua, mihin kohta joudun noiden sisustuslehtien kanssa, niitä pursuaa ovista ja ikkunoista. Juuri kannoin Klaffista ja piirongista viime vuoden Avotakan uutta vastaavat painokset pilkkahinnalla kotiovesta sisään. Ja juuri kun olin luvannut olla ostamatta yhtään mitään pitkään aikaan.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina.