.Taskumummoja Portugalista.

Olen julkaissut nämä kuvat jo aiemminkin, mutta siitä on niin kauan että tuskin näitä kukaan enää muistaa. Salakuvailen välillä ihmisiä heidän tietämättään. Sille on joku hieno nimikin olemassa, mutta olkoot vaikka tsirkkailua. On hienoa saada tallennettua yksi pieni hetki ja luoda siitä tarina. Kuvat ovat Portugalista Albufeirasta ja Lissabonista.

 Parhaita kuvia saan pokkarikameralla kun valoa vain on riittävästi. Järjestelmäkamera on pelottava vempain. Se tappaa minusta luovuuden. Kun tuntuu että kamera on iso möhkäle, jota tuskin jaksan kannatella, menee ilo koko kuvaamisesta. Vähän vinoon tai ei, haluan tallentaa jotain mikä koskettaa.

Ensimmäinen kuva on mummosta jonka näin iltaisin parvekkeella katsellen kadulle, hän odotti jotakuta. Mutta ketä? Mietin minkälaista olisi hoitaa näitä vanhuksia. Olen kuullut vuosien mittaan hoitajana jo satoja elämäntarinoita. Jokaisella meillä on oma merkityksellinen tarinansa kerrottavana. Hautakiveen jää meistä nimi, syntymäaika ja kuolinpäivä. Kaikki muu jää niiden ihmisten mieliin ketkä ovat olleet meille läsnä elämämme aikana.
//
Taskumummot, voisin kutistaa näistä jokaikisen povitaskuuni ja hoitaa heitä.