maanantai 23. heinäkuuta 2018

.Etuovesta löydettyjä - Vehkalinna.













Joissakin paikoissa vain on sitä "jotain" ja tässä sitä on kahlamokaupalla, sille jolle on sopivasti rahaa. Mänttä-Vilppulassa on myytävänä Vehkalinnan huvilarakennus vuodelta 1905, joka on toiminut myöhemmin lasten kesäsiirtolana ja viimeiseksi pursiseuran tukikohtana. Netistä löytyy Vehkalinnasta tietoa mm blogeista. Minulle tuli mieleen että täällä ihan takuuvarmasti kummittelee ja totta se onkin. Tornissa nimittäin on oma nimikkokummitus. Kertakaikkisen ihana paikka. Tämä täytyisi saada pidettyä elossa, niin paljon iloa se tuottanut pursiseuralaisille ja aikanaan lapsille.

Purjeen Viemää blogissa kerrotaan historiasta ja löytyy lisää kuvia.
Tampereen navigaatio seuran lehdessä kattava artikkeli.

Julkaisen uudestaan tämän vuonna 2014 julkaisemani postauksen Vehkalinnasta. Paikka kiinnostaa ihmisiä selvästi, koska kommentteja tulee vielä neljän vuoden päästäkin. Tiedätkö sinä mitä tälle paikalle tapahtui. Ostiko sen joku, ja mitä täällä nykyään tapahtuu?  Paikka on todella kiehtova ja kaunis. Ja kuinka monta tarinaa sen seinien sisä ja ulkopuolelle mahtuukaan.
SHARE:

18 kommenttia

  1. Onpas upea talo. Ulkoa päin on kuin joku linna :) Tuota ois kyllä ihana päästä itse laittamaan sisältä. Vois laittaa vähän jotain uutta ja jotain vanhaakin pitää tietty olla :)

    VastaaPoista
  2. minustakin tämä on huisin hieno ja kiehtova paikka.

    VastaaPoista
  3. Onpa tosiaan kaunis, ja vaude toi vihreä takka! :D

    VastaaPoista
  4. Ei saisi tällaisia näyttää ;) Alkaa tässä heti suunnitella miten hienosti tuon saisi kalustettua. Upea! Niin... sen rahoitus tosiaan ;)

    VastaaPoista
  5. Ansku: Tää on kaunis kohde, hyvällä maulla aikanaan rakennutettu.

    Laura: Mulla myös sormet syyhyäisi kovasti tähän kohteeseen.

    VastaaPoista
  6. Oi hurja. Todellakin. Vehku on myynnissä. Mikähän on hintapyyntö. Ja tunnelma on todella hyvällä tavalla "spooki", varmasti kummitukset tulee kaupanpäälle :-). Hyppäsin sun lukijaksi :-)

    VastaaPoista
  7. Viherrys: Pyyntö oli muistaakseni 320 000. Tervetuloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... ja siihen päälle kunnostus ja talon ylläpito. Joskos se lotto osuisi kohdalle :-D

      Poista
  8. Tämä myytiin vuonna 2015. Kävin täällä useinkin takavuosina vanhempieni kyydillä, jotka olivat Tampereen Navigaatioseuran aktiivijäsenistöä. Päärakennuksen katossa oli useita ongelmakohtia ja vettä oli tullut sisään muutamin paikoin sillä seurauksin, että ainakin kaksi huonetta oli todella pahasti homesienen kyllästämiä. Toivottavasti uusi omistaja teki saman tien tähän mittavan ja täydellisen kattokorjauksen ennen muita korjaustoimia. Ilman sitä tämä kohde menetetään suhteellisen nopeasti. Tästä paikasta on jo varhaisilta lapsuusvuosilta muistoja. Olen "kellukkeet" kädessä horjahtanut laiturilta selälleni veteen, päristellyt 10veenä luvatta naapuriveneen kumiveneellä pitkin Pohjaslahtea ja paistanut järjettömät määrät makkaraa tuolla. Saunassa oli aikanaan ihan oikea sepän tekemä kertalämmitteinen pönttökiuas, joka antoi -todella- tiukat ja muhevat löylyt. Se päivitettiin myöhemin jatkuvalämmitteiseksi. Kummitus näkyi Vehkalinnan kesäpäivillä joka kerta ja pihassa olevan lisärakennuksen sisällä jräjrestettiin tansseja. Pohjaslahden lavalla oli myös tapahtumia kesäisin.

    VastaaPoista
  9. Vehkalinnassa olin monena kesänä kesäsiirtolassa. Ihan paras paikka ikinä kaupunkilais lapselle. Koulussa aina keväällä kysyttiin että kuka haluaa mennä kesäsiirtolaan ja ne jotka viitasivat, saivat opettajalta lapun jonka vanhemmat kotona sitten täyttivät. Yksi kohta oli minulle tärkeä, että mihin kesäsiirtolaan haluaisi ja minuä pyysin vanhempia laittamaan, että Vehkalinna ja koko kesä, tuo tarkoittaa sitä, että sai olla joko puolikesää tai loppukesän, tai koko kesän.

    Vehkalinnaan mentiin välillä laivoilla, tarjanne ja pohjola, ne olivat jänniä matkoja. Muistan että joskus mentiin myös bussilla. Matkalaukkuihin kotona pakattiin vaatteita ja pesuvälinetiä ym mitä nyt tarvittiin. Paljon tuli liikuntaa siellä, uitiin, pelattiin jalkapalloa, pingistä ja lentopalloa. Sitten oli urheilukilpailuja, joustiin taloa ympäri paljain jaloin ja henkilökunnasta joku otti aikaa ja merkitsi ne ylös vihkoon.
    Tytöt asuivat päärakennuksessa ja pojat lentopallokentän viereisessä matalassa talossa. Joskus karattiin illalla ikkunasta ja lähdettiin vehkalinnan tanssilavalle katsoon tansseja. Tosin jos siellä oli henkilökuntaa tansseissa ja he näkivät meidät, jouduimme tietysti pieneen puhutteluun ja takasin siirtolaan. Päivää ennen kuin oli kotiinlähtö, me lapset saimme keksiä jotain ohjelmaa, oli laulua, itse keksittyjä lyhyitä näytelmiä, kerrottiin vitsejä. Urheilusuorituksista sai palkintoja, joko lusikan tai karkkipussin. Viikonloppuisin sai vanhemmat tulla katsomaan lapsia paikanpäälle, jos suinkin mahdollista se vanhemmille oli. Kotiväki lähetti monasti paketteja joissa oli kaikkea hyvää. Karkkia, keksejä ym ja tietysti rahaa, koska siirtolassa järjestettiin kioski muistaakseni perjantaisin ja sieltä saatiin ostaa herkkuja. Se oli todella odotettu päivä. Paljon riittäisi kirjoitettavaa tuosta ajasta, mutta nämä nyt tuli heti mieleen.
    Vehkalinna oli parasta minun lapsuudessa.
    Ihan tässä 60 vuotias haikeudella niitä aikoja muistelee.

    VastaaPoista
  10. Hei! Olin kesätöissä Vehkun kesäsiirtolassa 74 ja 75 kesät/2x5viikkoo/kesä. Mun huone oli ylhäällä tornissa . Jos lisää haluut tietää, jätä yhtinfo


    VastaaPoista
  11. Kävin Vehkalinnassa viime viikonloppuna, nykyinen omistaja on remontoinut huvilaa kauniisti. Siellä oli avoimet ovet ja pop up -vohvelikahvila, oli tosi kiva päästä katsomaan paikkaa, jossa mummuni on ollut töissä täysihoitolakesinä ja tätini kesäsiirtolan aikana. Samanlainen tapahtuma on ensi viikonloppuna 10.-11.07. Nykyinen omistaja on kiinnostunut kuulemaan talon historiasta, eri toten ennen kesäsiirtolan aikaa.

    VastaaPoista
  12. Hei!Olin kesäsiirtolassa 1952 olymppialaisia kuunneltiin radiosta ulkona ikkunanalla isolla sakilla.

    VastaaPoista
  13. Lapin tyttö kävi ihastelemassa Vehkalinnaa Ari Pusan ja Leon kanssa 2005v.
    Lämmin kiitos heille.��
    Vehkalinna on unohtumaton kauneus.

    VastaaPoista
  14. Ite oon tämmöne yläaste ikänen ja kyllä mulla tulee muistoja ku noita kuvia katteli. Olin ihan pienenä siellä pari yötä perheen ja pikkuserkkujen kaa, muistan ku pelattiin uunoo aulassa ja häviäjä joutui juokseen puoli alasti ympäri kämpän kun siellä oli muitakin, mun sisko sit hävisi mut ei uskaltanut nii mä hyvänä pikkusiskona tein sen tehtävän. Ja se torni oli huisin iso ja pelottava sillo voiku joskus vielä ois mahkut käydä tuolla. Siellä olis varmasti kivaa nytki vaikka enää ei kauheesti leikit kiinnosta mut kyllä siellä kauhutarinat sillon ja varmasti nytki alkaa jänskättää.

    VastaaPoista
  15. Vietin koko kesän Vehkalinnan kesäsiirtolassa.enimmäkseen kivoja muistoja.vetäkänä"toimi nuori pariskunta.

    VastaaPoista
  16. Olin 60-luvulla kesäsiirtolassa Vilppulassa. Silloin piti maksaa leiristä ja erikseen karkkiraha. Äidillä ei ollut rahaa joten minulla ei ollut karkkipäivää koko kesänä. Siitä kiusattiin koska olin köyhä. En tiedä onko tämä se paikka. Onko tämän paikan lähellä iso järvi ja ranta jossa on kova virtaus? Kerran erään pojan nalle heitettiin virtaan. Pojan vanhemmille ilmoitettiin heti asiasta ja pian tuli uusi nalle postissa. Talosta toiseen suuntaan mennään metsäpolkua pitkin toiselle isolle järvelle jossa saunarakennus. Isossa talossa on pieni komero jossa puinen penkki jonka kansi nousee ja siihen on kaiverrettu, ehkä pääkallo. Silloin tytöt nukkuivat isossa salissa jossa 20 kerrossänkyä. Toisessa salissa nukkuivat vanhemmat tytöt, sieltä oli uloskäynti ja ovessa oli vain haka. Minua kiusattiin karsastukseni takia ja kukaan ei leikkinyt kanssani koska olin heidän pelkonsa mukaan talon kummitus. Pojat heittivät kenkäni talon alle joten kuljin kesän ilman kenkiä koska minun vanhemmilleni ei ilmoitettu asiasta. Kerran oli kova ukonilma yöllä ja me tytöt pelkäsimme. Olin lattialla kun miesjohtaja tuli huoneeseen ja huusi meille ja nosti minut niskasta yläsänkyyn. Niskaani sattui. Sormenjäljet olivat niskassani kotiin palatessani. Talon takana oli kaksikerroksinen aitta. Eräs poika oli hyvä laulamaan ja hän kiipesi parvelle ja muistaakseni lauloi sieltä Oo sole mio. Kaikki kerääntyvät kuuntelemaan. Keittäjä tuli viereeni ja otti kädestä kiinni ja se oli kesän ainoa ystävällinen teko minua kohtaan. Kuka lienetkin olit niin kaunis KIITOS ystävällisyydestäsi. Kirjoitti erään leirikesän ”valkoinen kummitus”.

    VastaaPoista
  17. Iso-isoisäni merikapteeni Albert Sandell osti Vehkalinnan n. v. 1917 Vehkakosken sahan konkurssihuutokaupasta. Vietti siellä kesiä vaimonsa Ainan ja tyttärensä Elsan kanssa. Seinälläni on kuva perheestä talon kuistilla. Kuvassa myös vastasyntynyt äitini, s.1921.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina.

© Reelinki. All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig