Ihmettelimme mitä tässä lukee, koska emme osaa kuin pari hassua sanaa Espanjaa. Se selvisi sitten kun uskalsimme lopulta mennä mieheni kanssa luolaan. Karu totuus valkeni kun googlasin nimen ja cala dorin.
Allas oli tämän alueen yläpuolella. Tuonne luolalle täytyi kiertää koko allas. Ja onneksi kummallakaan lapsella ei ollut halua mennä tutkimaan mitä sieltä löytyy. Allas oli sentään melko ok. Pohjalla oli moskaa, jonka olisi helposti saanut siivottua.
Airbnp kohde oli edullinen. Liian edullinen. Huoneisto sinänsä oli juuri se mitä luvattiin mutta vuokranantaja mitätöi tuon luolan olemassaolon, koska se ei ollut hänen tontillaan. Suhtautuminen meidän huoleemme oli mitätöintiä. Luolastosta luului hirveä meteli, koska aallot löivät kallioihin koko ajan. Yöt olivat mielenkiintoisia. Halusin vain pois tuolta koko ajan. Pelkäsin meidän puolestamme. En ole koskaan pelännyt missään niin paljon kuin tuolla niinä öinä.
Meren voima on uskomaton. Se on pelottava niin kaunis kuin se onkin.
Herkkähermoisimmat älkööt katsoko alapuolen kuvia. Ne ovat luolastosta johon mieheni kanssa menimme. Myrskyllä kun ihmettelimme pauhua. Portaat kiersivät suoraan mereen. Cala dor on ihana paikka kun löytää oikeat paikat. Ja niitä on. Ihan meidän lähellä on unelmahotelli, jossa on kaikki puitteet kuin sadusta. En usko että menemme kuitenkaan cala doriin enää uudestaan. Mallorcalle ehkä.
On olemassa hätää tällä hetkellä monessa kolkassa maailmaa. Syyriassa on 3 miljoonaa ihmistä vailla kunnollista terveydenhoitoa. On hätää josta minä täällä pienessä hyvinvoivassa maassa en tiedä mitään. Elämme omassa kuplassamme ja sen ulkopuolelle on välillä vaikea nähdä kunnes jokin koskettaa omakohtaisesti. Hätä tulee näkyväksi kun sitä kokee itse. Ja lopulta viikko meidän elämästä ei mennyt kuin niiltä osin piloille että mieheni onnistui saamaan rajun vatsataudin ja minä yliherkkyysreaktion hyttysen pistoista. Oli hyvä kokemus nähdä tämä. Sillä oli jokin tarkoitus.







